Vuoden alkupuolella sairaudenhoitoni siirtyi siis Meilahden sairaalan endokrinologian poliklinikalle.
Jatkoin lääkityksellä ja veriarvojani seurattiin 6 viikon välein.
Kilpirauhaseni koko ja koostumus katsottiin ultraäänitutkimuksella. Oikeanpuoleinen lohko oli normaalia suurempi, mutta muuten koostumus oli tasainen, eikä kyhmyjä tai muuta vastaavaa löytynyt.
Sisätautilääkärin mielestä kilpirauhasen totaalileikkaus olisi paras vaihtoehto.
Itseäni leikkausvaihtoehto hirvitti ja pelotti todella paljon, koska se tuntui niin peruuttamattomalta, joutuisin olemaan lääkityksellä lopun ikääni, puhumattakaan leikkausriskeistä.
Pitkän harkinnan jälkeen suostuin kuitenkin leikkaukseen, olihan jo kaikki muut keinot kokeiltu ja ajattelin että kilpirauhasettomana, oireet, olotila ja lääkityksen sääteleminen rauhoittuisi/tasoittuisi.
Leikkauspäivän odottelu alkoi…
