2000-luvun alkupuolella olin tavaratalossa töissä myyjänä.
Työ oli todella nopeatempoista ja vaihtelevaa, hiki hatussa sai juosta paikasta toiseen ja mun kohdalla se tarkoitti todellakin kirjaimellisesti hiki hatussa.
Pää oli usein hiestä märkänä, naama punaisena ja kainaloistakin lensi suihkuamalla hikeä, mutta en ajatellut silloin sen olevan mitenkään poikkeavaa, olihan työni todella hektistä ja kaikkihan hikoilee paljon.
Samoihin aikoihin myös kurkkuni oli usein hieman kipeä, punoittava, väsytti ja kuumemittari näytti usein yli 37 astetta lämpöä, mutta en siitäkään ajatellut mitään ihmeellistä, (eikä myöskään lääkärit tai terveydenhoitajat, joiden luona kävin hakemassa sairaslomaa jos en töihin jaksanut mennä), koska ainahan sanotaan että ”sitähän on liikkeellä”, poltin tupakkaakin ja oireet menivät yleensä aina parin päivän päästä ohitse, joten sillä lailla menikin sitten monen monta vuotta.
Oireet alkoivat kuitenkin vähitellen lisääntyä ja voimistua: Hengästyin helposti, huimasi, illalla sänkyyn mennessä sydämen syke jyskytti korvissa ja vaatteet alkoivat käydä liian isoiksi.
Vuonna 2005 alkusyksystä varasin taas ajan lääkärille.
Koska oman lääkärini ajat olivat niin täynnä, minut laitettiin toiselle lääkärille.
Sijaisena ollut Intialainen lääkäri kuunteli ja katseli minua tarkasti.
Hän tunnusteli kaulaani, pyysi että nostan kädet eteeni vaakatasoon ja laittoi paperiarkin kämmenieni päälle (mikä ei kauaa siinä pysynyt), mittasi pulssini, joka oli silloin 120 krt/min, jonka jälkeen hän kysyi onko minulta koskaan otettu kilpirauhasverikokeita.
Sanoin, että ei tietääkseni koskaan ole otettu, ja että en ole koskaan tiennytkään tai kuullutkaan sen nimisestä ihmisen elimestä.
Kävin verikokeissa ja pari päivää myöhemmin lääkäri soitti ja sanoi, että minun on tultava heti käymään hänen vastaanotollaan.
Menin pelonsekaisin tuntein tapaamaan lääkäriä.
Lääkäri sanoi, että minulla on selkeä hypertyreoosi eli kilpirauhasen liikatoiminta.
Kysymyksiä vilisi päässäni. Mitä? Minulla? Miksi? Mikä kilpirauhanen?
Ainut asia jonka sain silloin sitten kakaistua ulos suustani oli vain että ”kuoleeko siihen?”
Olin ihan shokissa ja sumussa, joten en muista mitä kaikkea lääkäri silloin kertoi minulle, mutta hän varasi minulle ajan ja laittoi samantien lähetteen sisätautien konsultaatiopoliklinikalle.
Lähdin kotiin, soitin äidilleni ja pillahdin itkuun.
