Kilpirauhasen takaosassa sijaitsee lisäkilpirauhaset, joita on 4 kappaletta.
Lisäkilpirauhaset säätelevät elimistön kalsiumtasapainoa.
Joskus leikkauksen yhteydessä lisäkilpirauhasten toiminta saattaa häiriintyä tai koska niiden sijainti vähän vaihtelee ihmisillä, ne saattavat lähteä kilpirauhasen mukana.
Kalsium veriarvoni olivat matalalla, joten kirurgin mielestä olisi hyvä tarkkailla vointiani vielä ainakin seuraavaan päivään. (Tunsin itseni ihan neulatyynyksi, kun verikokeita otettiin jatkuvasti.)
Minulle aloitettiin kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkitys, 1 tabl. Thyroxin 100 mikrog. ja Ideos D-vitamiini/kalsium imeskelytabletteja 2×2 päivässä.
Seuraavana aamuna lääkäri kyseli vointiani, ja että tuntuuko minulla pistelyä tai puutumista käsissä tai suun ympärillä.
Minulla ei ollut muita oireita kuin väsymys, joten puoliltapäivin pääsin lähtemään kotiin.
Lääkäri sanoi vielä, että Ideos-imeskelytabletteja voi huoletta syödä 8 kpl päivässä ja jos pistelyä tai puutumista ilmenee niin pitää ottaa yhteyttä sairaalaan.
Kotona otin rauhallisesti. Söin tunnin välein kalsiumia.
Illalla suun ympäristöäni alkoi kuitenkin pistelemään. Söin kaikki 8 kappaletta kalsiumia, mutta silti suun ympäristöä, käsiä pisteli, ja vähitellen jalkani ja käteni alkoivat puutua.
Soitin sairaalaan ja sen jälkeen ambulanssin.
Vietin yön Meilahden sairaalan päivystyksessä, (koska osastolla ei ollut yhtään vapaata paikkaa) ja sain suonensisäisesti kalsiumia.
Seuraavana aamuna pääsin osastolle ja sain muistaakseni vielä 2 pussillista kalsiumia suoneen.
Lääkäri kertoi, että leikkauksen yhteydessä minulta oli kilpirauhasen mukana lähtenyt 2 lisäkilpirauhasta, joten joutuisin syömään Thyroxin-lääkkeen lisäksi D-vitamiini/kalsium valmistetta lopun ikääni.
Sain myös reseptin Etalpha nimiselle lääkkeelle, joka auttaa D-vitamiinin muodostamisessa ja kalsiumin imeytymisessä.
Tilanne tasoittui vähitellen ja pääsin lähtemään kotiin seuraavana iltapäivänä.
Mikä on hypokalsemia?
Hypokalsemialla tarkoitetaan tilaa, jossa seerumin kalsiumin pitoisuus on pienentynyt.
Koska kalsiumi (eli kalkki) on välttämätöntä mm. lihasten toiminnalle, vaikea hypokalsemia aiheuttaa lihaskramppeja, kouristuksia ja sydämen toimintahäiriöitä.
Yleensä kalsiumin puute on kuitenkin lievä ja oireena ovat raajojen pistely ja puutuminen.
Tavallisimpia hypokalsemian syitä ovat lisäkilpirauhasen vajaatoiminta, munuaisten vajaatoiminta ja D-vitamiinin puute.
Hoitona käytetään perussairauden hoitoa, kalsiumin antamista, joko tabletteina tai vaikeissa tilanteissa injektioina ja tarvittaessa D-vitamiinia.
Kalsiumin aineenvaihdunnan säätely
Seerumin kalsiumin pitoisuus on hyvin tarkkaan säädelty. Säätelytekijöistä tärkeimmät ovat D-vitamiini ja lisäkilpirauhashormoni eli parathhormoni.
D-vitamiini. Ihossa, auringon UV -valon vaikutuksesta syntyy D3-vitamiinia eli kolekalsiferolia. Kolekalsiferolia saadaan myös ravinnosta, eniten rasvaisista kaloista.
Jotta D-vitamiini vaikuttaisi elimistössä, se muutetaan maksassa ja munuaisissa biologisesti aktiiviseksi kalsitrioliksi. Aktiivinen D-vitamiini lisää kalsiumin ja fosfaatin imeytymistä suolesta. D-vitamiinin vaikutuksesta kalsiumia ja fosfaattia sisältävien suolojen kertyminen luuhun lisääntyy.
Parathhormoni (PTH). Lisäkilpirauhasen erittämä PTH on D-vitamiinin ohella toinen tärkeä seerumin kalsiumin tasapainoa säätelevä tekijä.
PTH suurentaa seerumin kalsiumin pitoisuutta lisäämällä kalsiumin vapautumista luusta ja vähentämällä sen eritystä virtsaan.
Kalsiumin imeytyminen lisääntyy myös suolesta, sillä PTH lisää aktiivisen D-vitamiinin määrää.
Hypokalsemian syyt
Hypokalsemiaa todetaan tilanteissa joissa joko parathhormonista tai D-vitamiinista on puutetta tai niiden vaikutus on vähentynyt. D-vitamiinin puutos kehittyy joko puutteellisen ruokavalion tai vähentyneen auringonvaloaltistuksen johdosta.
Tärkeimpiä D-vitamiinin lähteitä ovat kala, kalanmaksaöljy ja vitaminoidut margariinit. D-vitamiinin tarve on 200-400 yksikköä (IU) päivässä. Mikäli auringonvaloaltistusta ei ole esim. laitoshoidossa olevalla vanhuksella tarve on kaksinkertainen.
Lisäkilpirauhasen vajaatoiminta eli hypoparatyreoosi voi kehittyä lisäkilpirauhas- tai kilpirauhasleikkauksen jälkeen ja aiheuttaa hypokalsemiaa.
Tavallinen hypokalsemian syy on myös munuaisten vajaatoiminta, jolloin munuaisten kyky aktivoida D-vitamiinia on heikentynyt.
Hypokalsemian oireet
Varhaisoireita ovat puutuminen käsissä, jaloissa ja suun ympärillä. Tämän jälkeen ilmaantuu kömpelyyttä sormiin ja varpaisiin.
Vaikean hypokalsemian tyypillisin oire on ns. tetania, johon kuuluvat lihaskrampit, kurkunpään ahtautumisesta johtuva vinkuna ja kouristukset.
Hypokalsemia ei yleensä aiheuta tetaniaa ellei seerumin kokonaiskalsiumin pitoisuus ole pienempi kuin 1.8 mmol/l tai ionisoidun kalsiumin pitoisuus alle 1.0 mmol/l.
Muita hypokalsemian oireita ovat voimattomuus ja psyykkiset oireet, kuten ahdistuneisuus. Lisäksi voidaan todeta muutoksia sydänfilmissä.
Diagnostiikka
Hypokalsemia todetaan kliinisten oireitten perusteella ja mittaamalla seerumin kalsiumin pitoisuus.
Syyn selvittelyssä keskeisiä ovat seerumin lisäkilpirauhashormonin ja D-vitamiinin pitoisuuksien määritykset.
Hoito ja hoidon seuranta
Oireeton hypokalsemia ei vaadi päivystysluonteista hoitoa. Oireinen hypokalsemia hoidetaan nopeasti antamalla kalsiumia suonensisäisesti.
Magnesiumin puute liittyy usein hypokalsemiatilohin ja voi olla sen syy. Se hoidetaan antamalla magnesiumia joko suonensisäisesti tai tabletteina.
Mikäli hypokalsemian syynä on hypoparatyreoosi, hoitona käytetään kalsiumin suoloja ja tarvittaessa D-vitamiinivalmisteita.
D-vitamiini kertyy rasvaliukoisena elimistöön ja ylihoito voi johtaa seerumin kalsiumin tason nousuun liian korkeaksi, runsaaseen virtsaneritykseen, munuaiskivimuodostukseen ja munuaisten vajaatoimintaan.
Ohimenevä hypokalsemia on tavallinen onnistuneen lisäkilpirauhaskasvaimen (joka on aiheuttanut lisäkilpirauhasten liikatoiminna) poistoleikkauksen jälkeen ja liittyy siihen, että luusto ottaa itseensä siinä tilanteessa tavallista enemmän kalsiumia.
Munuaistenvajaatoimintaan liittyvä hypokalsemia korjaantuu, jos munuaistoiminta normalisoituu.
Hypokalsemian hoitoa seurataan mittaamalla kalsiumin pitoisuutta ja tarvittaessa virtsaan erittyvän kalsiumin määrä, sekä munuaisten toimintaa.
Oireeton hypokalsemia on vaaraton tilanne. Ylihoitoa on sen sijaan syytä varoa.
Liiallisen seeruminkalsiumin pitoisuuden eli hyperkalsemian oireita ovat väsymys, ruokahaluttomuus, oksentelu, ummetus, vatsakivut, jano ja runsasvirtsaisuus, ja tila voi johtaa vaikeaankin kuivumiseen ja munuaisten vajaatoimintaan.
Mikäli hyperkalsemia kehittyy hypokalsemian hoidon aikana, syynä tavallisesti on liiallinen D-vitamiinin ja kalsiumin annostelu pitkäaikaishoidon aikana, tai aiemman annoksen muuttuminen liialliseksi tilanteissa, joissa elimistö on kuivunut tai kalsiumia vapautuu luustosta tavallista enemmän liikkumattomuuden seurauksena.
Siksi mikäli hoidossa tarvitaan pysyvästi kalsiumin ohessa D-vitamiinivalmisteita, säännöllinen laboratoriokokein tapahtuva seuranta on tarpeen.
Hypokalsemian hoidossa pyritään pitämään seerumin kalsiumi viitealueen alaosassa tai sen tuntumassa, ja välttämään runsasta kalsiumin eritystä virtsaan.
Päivittäinen kalsiumin saanti pyritään pitämään riittävänä ja tasisena.
Munuaispotilaalla fosfaatin saantia ravinnosta rajoitetaan.
Lähde: Hypokalsemia, potilasohjeet, Suomen Endokrinologiayhdistys ry, Jorma Viikari.