Etsiessäni sairauteeni liittyviä dokumentteja, löysin paperiarkistoistani Professori Matti Välimäen hyvän kirjoituksen kilpirauhassairauksien silmäoireista:
Silmäoireet kilpirauhassairauksissa
Silmäoireet liittyvät yleisimpään kilpirauhasen liikatoiminnan muotoon eli ns. Basedowin tautiin.
Sekä silmäoireet että kilpirauhasen liikatoiminta johtuvat elimistön virheellisestä immunologisesta hyökkäyksestä omia kudoksia kohtaan.
Silmäoireita on hyvin erilaisia. Potilas kokee silmät ärtyneiksi, niissä esiintyy hiekan tunnetta ja vetistystä. Kaksoiskuvia voi esiintyä.
Joskus näkö huononee, jolloin tarvitaan kiireellistä hoitoa.
Silmäoireita hoidetaan paikallishoidoin ja kortisonilla, sekä silmäntakaisiin kudoksiin kohdennetulla sädehoidolla. Vaikeissa tilanteissa leikkaushoito on tärkein hoitomuoto.
Silmäoireiden hoito vaatii kärsivällisyyttä, mutta ponnistelujen jälkeen päästään useimmiten hyvään tai ainakin tyydyttävään lopputulokseen.
Silmäoireet liittyvät ensisijaisesti kilpirauhasen liikatoimintaan ja ns. Basedowin tautiin. Tämä on englantilaisen lääkärin Basedowin kuvaama oireyhtymä, johon kuuluvat kilpirauhasen liikatoiminta, tasaisesti (ei kyhmyisesti) suurentunut kilpirauhanen eli struuma ja silmäoireet.
Joskus silmäoireet liittyvät kilpirauhasen vajaatoimintaan ja joskus ne normaalin kilpirauhastoiminnan omaavalla potilaalla ennakoivat liikatoiminnan tuloa.
Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidoksi annettu tyroksiini ei aiheuta suurissakaan annoksissa silmäoireita. Päinvastoin tyroksiinin puute voi ainakin pahentaa silmäoireita.
Miksi ja miten silmäoireet syntyvät?
Basedowin tauti on ns. autoimmuunitauti, jossa elimistö virheellisesti hyökkää erilaisin immunologisin mekanismein omia kudoksia vastaan. Kyseessä on eräänlainen hylkimisreaktio.
Kilpirauhanen ei suinkaan ole ainoa elin, joka on altis autoimmuunisairauksille, vaan mekanismi on monien eri elimiin paikallistuvien sairauksien taustalla.
Basedowin taudissa muodostuu kilpirauhasta kohtaan vasta-aineita, jotka kiihdyttävät sen toimintaa ja aiheuttavat kilpirauhasen liikatoiminnan. Samalla potilaalla voi käynnistyä immunologinen hyökkäys silmäntakaisia lihas,- side- ja rasvakudosta kohtaan.
Ajallinen yhteys silmäoireiden ja liikatoiminnan välillä vaihtelee. Yleisimmin liikatoiminta tulee ensin ja silmäoireet myöhemmin, molemmat voivat esiintyä yhtä aikaa ja joskus silmäoireet tulevat vuosia ennen liikatoimintaa.
Runsaasta tutkimuksesta huolimatta vieläkään ei ole selvillä, miksi kilpirauhanen ja silmäntakaiset kudokset sairastuvat samalla ihmisellä. Todennäköistä on, että näissä kahdessa kudoksessa on jokin immunologisesti samankaltainen rakenne, jota vastaan immunologinen hyökkäys käynnistyy.
Basedowin tautia sairastavista merkittäviä silmäoireita kehittyy vain muutamalle prosentille, mutta tarkoilla tekniikoilla voidaan lieviä muutoksia silmäntakaisissa kudoksissa osoittaa enemmän kuin puolella Basedowin taudin liikatoimintaa sairastavista.
Tupakointi on tunnetuin silmäoireiden vaaraa lisäävä tekijä.
Silmäoireiden todennäköisyys on sitä suurempi, mitä ärhäkämpi on kilpirauhasen liikatoiminta.
Minkälaisia silmäoireet ovat?
Potilas tuntee silmänsä ärtyneiksi, niissä on hiekan tunnetta ja ne vuotavat helposti vettä. Esiintyy valonarkuutta. Silmät punoittavat herkästi ja silmänpintaa verhoavan sidekalvon alle voi kertyä ulospäin näkyvä nestepussi (ns. kemoosioire).
Luomet turpoavat. Silmät voivat siirtyä ulospäin (ns. eksoftalmusoire). Potilas voi nähdä esineet kahtena tai lukiessa rivit hypähtävät toistensa päälle.
Jos silmien ulostyöntyminen on runsasta, luomet eivät riitä sulkemaan silmiä unen aikana. Silmien pintaan voi tällöin kehittyä kuivumisen seurauksena haavaumia, jotka huonontavat näköä.
Näkö voi huonontua myös silmistä aivojen näkökeskukseen näköhavaintoja välittävien näköhermojen jouduttua silmälihasten puristukseen silmäkuopan pohjalla.
Keskeinen mekanismi silmäoireiden synnyssä on silmätakaisten kudosten tulehtuminen ja turpoaminen immunologisen hyökkäyksen seurauksena. Syntyy tilan ja kudosmassan välinen epäsuhta.
Silmäkuoppa on kolmelta suunnalta luisten seinämien rajaama tila. Jos siihen yritetään mahduttaa tavaraa enemmän kuin tila sallii, seurauksena on, että painetta puretaan siirtämällä silmiä ja silmäntakaisia kudoksia ainoaan vapaaseen suuntaan eli eteenpäin, jolloin silmät alkavat pullottaa.
Silmien seudun nestekierto toimii normaalisti taaksepäin. Tämä taaksepäin virtaus voi heikentyä silmätakaisten kudosten turpoamisen seurauksena. Kun nestekierto ei toimi, vettä kertyy silmien sidekalvojen alle ja silmäluomiin. Immunologinen hyökkäys silmänliikuttajalihaksiin aiheuttaa niiden tulehtumisen.
Tämän seurauksena liikuttajalihasten toiminta häiriintyy ja silmät eivät seuraa toisiaan salamannopeasti katsesuunnan muuttuessa. Seurauksena on kaksoiskuvaoireen kehittyminen joillekin potilaille. Kuten edellä on kerrottu, ääritilanteessa tulehtuneet silmänliikuttajalihakset voivat puristaa näköhermoja niin, että näkö huononee tästä syystä. Onneksi tämä on harvinaista.
Miten silmäoireita tutkitaan?
Silmien sairastumista ei voi ennustaa verikokein, eikä verikokeista juuri ole apua silmäsairauden ärhäkkyyden arviossa. Verestä tutkitaan kilpirauhasen toimintaa.
Silmien tutkimisessa on keskeistä lääkärin suorittama ns. kliininen tutkimus. Silmien ulkonema mitataan erityisellä mittarilla.
Värinäkö testataan silmähermojen toiminnan selvittämiseksi; värinäkö huononee, jos silmähermot joutuvat puristuksiin. Jos tätä epäillään suoritetaan silmäkuoppien magneettitutkimus tai tietokonekuvaus.
Samoja kuvauksia käytetään vähänkin vaikeimmissa oireissa varsinkin jos perushoitona oleva kortisoni ei auta ja joudutaan miettimään säde- tai leikkaushoitoa.
Ketkä hoitavat?
Kilpirauhassairauksien silmäoireiden hoidossa tarvitaan sekä hormonaalisiin sairauksiin erikoistunutta sisätautilääkäriä eli endokrinologia, ja silmälääkäriä.
Hoito on siis endokrinologin ja silmälääkärin yhteistyötä. Kumpi lääkäri on ensisijaisessa hoitovastuussa, riippuu paikallisista hoidon järjestelyistä.
HYKS:ssä hoito on keskitetty Endokrinologian poliklinikalle, josta käsin tarvittaessa konsultoidaan silmälääkäriä. Hoidossa voidaan tarvita myös korvalääkäriä ja sädehoitolääkäriä.
Miten hoidetaan?
Hoidossa ovat keskeisiä kilpirauhasen liikatoiminnan hoito ja silmäoireiden hoito.
Silmäoireet eivät yleensä parane pelkällä kilpirauhasen liikatoiminnan hoidolla, vaan ne tarvitsevat omia hoitojaan.
Selityksenä tähän on se, että kilpirauhasen liikatoiminta ei aiheuta silmäoireita, vaan liikatoiminta ja silmäoireet ovat mieluimmin kaksi samanaikaista tilaa, jolla on yhteinen tausta eli aiemmin mainittu elimistön virheellinen immunologinen hyökkäys omia kudoksia kohtaan.
Kilpirauhasen liikatoimintaa voidaan hoitaa pitkäaikaisella 18 kuukauden lääkehoidolla, radiojodihoidolla ja leikkauksella.
Näistä radiojodihoito voi pahentaa jo olemassa olevia silmäoireita. Lievien oireiden kyseessä ollen se annetaan kortisonisuojassa, joka estää silmäoireiden pahenemisen.
Vaikeissa silmäoireissa radiojodihoitoa ei anneta ja liikatoimintaa hoidetaan joko lääkkein tai leikkauksella.
Kilpirauhasen koko ratkaisee hoidon valinnan.
Pieni kilpirauhanen puoltaa lääkehoitoa, selvästi suurentunut kilpirauhanen eli struuma kannattaa leikata. Leikkauksessa kilpirauhanen poistetaan lähes täysin. Vaikka tämä merkitsee lopunikäistä kilpirauhashormonihoitoa, mahdollisimman täydellinen poisto koetaan edulliseksi silmien kannalta.
Ärtyneitä silmiä suojataan tuulelta ja auringolta suoja- tai aurinkolasein. Tupakointi kannattaa lopettaa ja toisen tuottamaa tupakansavua välttää.
Tärkeitä ovat lääkärin määräämät paikallishoitoaineet eli silmiä suojaavat tipat ja voiteet. Turvotuksen hoidossa käytetään nesteenpoistolääkkeitä.
Silmäoireiden perushoito on kortisonihoito, jota voidaan annostella suun kautta tai laskimonsisäisesti. Jälkimmäinen koetaan tehokkaammaksi ja siksi sitä käytetään vähänkin vaikeammissa tilanteissa.
Laskimonsisäisessä hoidossa kortisonia annetaan yksi tiputus kerran viikossa 12 viikon ajan. Tärkeää on hoitaa lieviäkin oireita, koska hoidon tulos on silloin parempi kuin pitkälle edenneissä tapauksissa. Kortisonilla pyritään rauhoittamaan immunologisen hyökkäyksen aiheuttamaa tulehdusreaktiota silmäntakaisissa kudoksissa.
Hoidon haittoja ovat turvotus ja painonnousu ja vatsanärsytys, jota hoidetaan mahahapon eritystä vähentävillä valmisteilla. Laskimonsisäisen hoidon haitat ovat vähäisemmät kuin suun kautta annetun.
Mikäli kortisoni ei auta, harkitaan seuraavaksi silmäntakaisiin kudoksiin kohdistettua sädehoitoa. Sädehoitoa on vuosikymmeniä käytetty myös tulehduksellisten sairauksien hoitoon. Tulehdusreaktion rauhoittaminen on tässäkin hoidon tarkoitus. Sädehoitolääkäri määrittää tarkoin hoidon kohteeksi tulevat kentät.
Hoito muodostuu kymmenestä hoitokerrasta, jotka ajoittuvat 2-3 viikon ajalle. Sädehoitoa annetaan erityisesti kaksoiskuvaoireen vuoksi. Hoidon alussa silmäoireet voivat väliaikaisesti pahentua. Tämä estetään antamalla kortisonihoitoa suun kautta. Oikein annettuna sädehoito on turvallinen eikä siihen liity sokeutumisen vaaraa.
Vielä kokeellinen hoito Basedowin taudin silmäoireyhtymässä on metotreksaatti, joka on nivelreuman käytetyin hoito. Metotreksaatti on yleensä hyvin siedetty, mutta maksa-arvoja täytyy seurata. Metotreksaattia annetaan yleensä yhdessä pienen kortisoniannoksen kanssa.
Leikkaushoidolla on sijansa
Silmiä voidaan auttaa leikkaushoidolla monin eri tavoin. Koska silmäoireissa on usein kysymys tilanpuutteesta silmäkuopassa, tilaa voidaan lisätä tekemällä korvalääkärin toimesta kanava silmäkuopan ja läheisten poskionteloiden välille.
Tämä ns. dekompressioleikkaus on kiireellisenä tarpeen, mikäli potilaan näkö on uhattuna näköhermon puristuksen tai ulostyöntyneiden silmien etuosien tulehtumisen tai haavautumien vuoksi.
Kiireettömämpänä leikkausta harkitaan potilaalle, jolla nestekierron ongelmat turvotusoireineen jatkuvat kortisoni- ja sädehoidon jälkeen tai jolla voimakas silmien ulospäin työntyminen on hallitsevin oire.
Leikkauksen jälkeen silmät painuvat sisäänpäin keskimäärin 4-5 millimetriä. Jos taaksepäin painuminen ei tapahdu samalla tavalla molemmissa silmissä, seurauksena voi olla kaksoiskuvien ilmaantuminen leikkauksen jälkeen. Tämä on kuitenkin harvinaista. Joskus leikkausalueelle ilmaantuu kiusallinen, pitkiäkin aikoja jatkuva hermosärky.
Mikäli kaksoiskuvia aiheuttava silmänliikuttajalihasten toimintahäiriö jatkuu sädehoidon jälkeen, sitä voidaan auttaa prismalasein tai viime kädessä karsastuskirurgialla. Luomikirurgiaa voidaan tarvita luomiturvotuksen auttamiseksi tai luomien virheasentojen (yläluomen ylös vetäytyminen, alaluomen alas vetäytyminen) korjaamiseksi.
Kärsivällisyyttä tarvitaan
Kilpirauhassairauksien silmäoireiden hoito vaatii kärsivällisyyttä sekä potilaalta että lääkäriltä.
Vaikka kaikkien edellä esitettyjen hoitomuotojen teho on osoitettu suurissa potilasjoukoissa, koskaan ei yksilötasolla voi luvata, että suunniteltu hoitomuoto varmuudella auttaa juuri kyseistä potilasta.
Tärkeää on päästä hoitamaan lieviä oireita. Jos yksi hoito ei auta, kärsivällisesti siirrytään toiseen hoitoon. Kärsivällisten ponnistelujen jälkeen lähes jokaisen potilaan kohdalla päästään lopulta hyvään tai tyydyttävään toiminnalliseen ja kosmeettiseen tulokseen. Tähän voi kuitenkin kulua kuukausia, jopa vuosia.
Lohdutuksena voi sanoa, että kun silmäoireet kerran on saatu rauhoittumaan, ne eivät myöhemmin juuri uusi.
Suomen Endokrinologiayhdistys ry, 15.5.2008, Matti Välimäki. Vastaava päivitetty (kirjoittanut 31.12.2021 Camilla Schalin-Jäntti ) versio löytyy täältä.
* Seuraava artikkeli sisältää tuotelinkin.
Mulla Basedowin taudin silmäoireet olivat lieviä ja lääkäri määräsi vain yhden kerran (reseptillisen) silmäoireita rauhoittavan silmätippavalmisteen, ja muutoin silloin tällöin testailin apteekin erilaisia reseptivapaita silmiä kostuttavia valmisteita.
Mun silmille parhaiten toimi ja toimii edelleen * VISCOTEARS 2 mg, geelimäinen pitkävaikutteiset silmätipat.