Viimein koitti päivä, jolloin otin viimeiset lääkkeeni.
Oli outo tunne, kun ei tarvinnut enää kantaa pillerirasiaa ja ottaa lääkkeitäni, josta oli tullut jo osa elämääni 1,5 vuoden ajan, ja aluksi myös pelkäsin että oireeni palaavat, mutta kun aikaa kului en enää edes ajatellut koko asiaa.
Olin TERVE! Jihhuu!
…mutta…
Tasan 1,5 vuotta viimeisistä lääkkeistä aloin huomaamaan itsessäni taas vanhoja tuttuja oireita: hikoilu, väsymys ja tärinä palasivat.
Kävin heti verikokeissa tarkastamassa tilanteen.
Tulokset olivat normaalit, mutta oireeni vain lisääntyivät.
Kesän jälkeen menin uudelleen kokeisiin ja selvisi, että hypertyreoosi oli palannut.
Veriarvoni olivat taas samaa luokkaa kuin ensimmäisellä kerralla diagnoosin saadessani :(.
Ärräpäät lennellen aloitin taas lääkerumban.
